Kun Elämäni biisi -ohjelmasta tuttu laulaja JP Leppäluoto sai kolmannen lapsensa viisikymppisenä, vuosien saatossa viilenneet välit omaan isään alkoivat lähentyä uudelleen.
JP Leppäluoto, 50, kertoo saaneensa uuden alun elämäänsä, kun hän en kolmas lapsensa syntyi viime tammikuussa.
”Olin mukana synnytyksessä, joka kesti noin 16 tuntia. Oli suuri helpotus, kun tyttö tuli maailmaan. Kyllä siinä itku itseltänikin pääsi”, JP Leppäluoto kuvailee.
”Olimme tehneet synnärille oman Spotify-soittolistan, ja sillä hetkellä kun tyttö syntyi, taisi soida Eivørin Segl-levy.”
JP Leppäluoto on ollut läsnä kaikkien lastensa syntymässä.
”Nyt osasin ehkä suhtautua siihen jotenkin selväjärkisemmin. Tai sitten aika vain multaa muistot.”
”Ennen tyttäreni syntymää vietin hyvin työntäyteistä elämää, johon kuului tiiviisti myös kaksi edellisestä liitosta syntynyttä vanhempaa lastani. He ovat jo aikuistumassa.
Puolisollani ei ollut ennestään lapsia, ja tiesin jo kahdeksan vuotta sitten alkaessamme seurustella, että jos tätä hommaa viedään pidemmälle, niin totta helkkarissa lasta yritetään. Tietysti tuli valmistauduttua siihenkin, että näin ei ehkä tapahdu.
Puolisoni otti heti hienosti vastaan myös minun lapseni. Joudumme välillä kaikki haastamaan omia ajatuksiamme ja katsomaan peiliin. Onneksi nykyään osaa myöntää oman tyhmyytensä paljon helpommin kuin nuorempana. Pidän sitä siunauksena.
Iltatähden saaminen viisikymppisenä ei tunnu omassa kropassani yhtään.
Konttaan muksun perässä pitkin lattioita siinä missä nuorempanakin. Elämässä on yhteensovittamista, mutta olemme löytäneet puolisoni kanssa symbioosin, joka toimii hienosti.
Osallistun vauva-arkeen niin paljon kuin pystyn. Meillä muut perheenjäsenet heräävät ennen minua. Olen yökukkuja ja tykkään treenata usein iltaisin.
Pikkuinen syö yleensä siinä vaiheessa jo aamupalaa, kun minä saavun alakertaan keittiöön.
Puoliso on ladannut jo illalla kahvinkeittimen valmiiksi ja keittänyt meille kahvit. Meillä aamut ovat hitaita, ja nautin niistä kovasti.”
”Pidin alkuvuodesta puoli vuotta vapaata pikkuisen syntymän jälkeen. Oma isäni ei ollut oikein lapsuudessani läsnä, ja siksi haluan tehdä itse asioita toisin.
Lapset olivat yksi syy siihen, miksi lopetin alkoholinkäytön 13 vuotta sitten. Lapset olivat silloin iässä, jossa he eivät välttämättä muistaneet, jos tulin kotiin humalassa. Halusin pitääkin sen niin.
Omalla isälläni ne hommat veivät aikoinaan enemmän. Oli vuosia, jolloin nähneet ja välimme olivat kylmenneet. Isällä oli ottanut koville, että hän oli lukenut lehdistä, mitä ihänen alkoholinkäyttönsä oli merkinnyt minulle. Hän on silti ainoa isäni ja minulle rakas.
Nyt olemme ottaneet suhteeseemme takaisin sitä lämpöä, jota siellä kuitenkin on joskus ollut.
Välimme lähentyivät kolmannen lapseni synnyttyä. Isä on innostunut pikkuisesta, ja yhteydenpito on tiivistynyt senkin puolesta. Nykyään olemme paljon yhteyksissä ja hiljattain kävimme pojan kanssa hänen luonaan kylässä. Itkimme ja halasimme.
On paljon helpompi antaa anteeksi kuin olla katkera. Aika on meille kaikille rajallinen. Olisi hirveää menettää oma isä sanomatta hänelle, että minä kaikesta huolimatta rakastan häntä tosi paljon.
”Toivon, että kuopuksestani kasvaa omilla jaloillaan seisova fiksu ja vahva tyyppi, joka arvostaa vanhempiaan ja jonka kanssa voisimme olla kavereita pitkin elämää.
Ja kyllä se rytmikin selvästi häntä puhuttelee, sillä pieni vauvapylly lähtee keinahtelemaan, kun jotain soitinta soittaa. Jos hän joskus haluaa lähteä näihin hommiin, niin tervetuloa, mutta pakko ei ole.
Kaikista eniten toivon, että hän löytää oman juttunsa tässä maailmassa ja saa tehdä sitä mitä rakastaa. ”
